Osallistuin 18.–21.9. Toulousessa järjestettävään Distillation and Absorption 2022 -konferenssiin, jonka yhteydessä pidimme EFCE Fluid Separation -työryhmän kokouksen. Matkalla minusta tuntui, että olen juuri Toulousessa ollut jo aika monta kertaa, milloin minkäkin konferenssin takia. Sinällään Etelä-Ranska on kyllä ihan mukava matkakohde alkusyksystä. Nytkin säätila oli sopivan erilainen kuin lähtiessä: lämpötilagradientti Helsingin ja Toulousen välillä oli keskimäärin noin 0,005 o C/km.
Matka alkoi aikaisin sunnuntaiaamuna, jotta ehtisin ennen konferenssin alkua järjestettävään Fluid Separation -työryhmän kokoukseen. Kokousta ennen olisi ollut monien kehujen mukaan erinomainen lounaskin, mutta siihen en valitettavasti ehtinyt. Kokouksessa työryhmän muutama uusi jäsen esitteli itsensä, mm. Suomen toinen (teollisuuden) edustaja Jani Kangas. Hän liittyi työryhmään Tuomas Ounin vaihdettua työpaikkaan, joka toimii vähemmän tämän työryhmän aihepiirin alla. Valitettavasti Jani ei päässyt paikan päälle tällä kerralla, mutta ensi kerralla on luvassa sitten hänen tarkempi esittelynsä. Lisäksi keskustelimme alkavasta konferenssista, osallistujien maantieteellisestä jakaumasta ja heidän taustoistaan. Havaitsimme, että osallistujat edustivat aika tasapuolisesti yliopistojen henkilökuntaa, jatko-opiskelijoita ja teollisuutta. Matkarajoituksista johtuen aasialaiset osallistujat kuitenkin vielä käytännössä puuttuivat kokonaan. Kaiken kaikkiaan osallistujia oli noin 200. Muita keskustelujen aiheita olivat yhteistyö muiden EFCE työryhmien kanssa, kestävä kehitys ja teollisuuden sähköistyminen. Lisäksi keskustelimme seuraavasta työryhmän kokouksesta, joka päätettiin pitää Zagrebissa ensi kesäkuussa. Siellä on tarkoitus myös päättää tämän saman konferenssin seuraava pitopaikka. Konferenssi on siis tämän työryhmän järjestämä ja olin itsekin mukana konferenssin tieteellisessä toimikunnassa. Itse konferenssi oli kiinnostava ja korkeatasoinen kuten aina. Olin itse yhden session puheenjohtaja ja jatko-opiskelijani Roshi Dahal esitti posterin muovin kemialliseen kierrätykseen liittyvistä tuotejakeiden puhdistuksista uudelleenpolymerointia varten.
Konferenssin kruunasi päivällinen, joka järjestettiin tiistai-iltana. Päivälliselle saavuttaessa minut valtasi konferensaalinen deja-vu tunne. Paikan päällä pienen nettisurffailun avustaman muistelun jälkeen tunne muuttui tiedoksi siitä, että vuonna 2018 European Mixing -konferenssin päivällinen järjestettiin juuri samassa tilassa. Siellä oli jopa sama mahdollisuus ottaa valokuvia, jotka laite printtasi konferenssin logon kanssa. Kirjoitin silloin myös matkakertomuksen tapahtumasta, jossa oli EFCE:n Mixing -työryhmän kokous.
Yksi konferenssin sponsoreista oli Armanjakkia valmistava yritys. Sain tietää, että armanjakin tuotantoprosessi on jatkuvatoiminen toisin kuin monen muun juotavan värillisen tisleen. Lisäksi prosessi on energiatehokkaasti lämpöintegroitu: kylmää tislattavaa viiniä käytetään tislauskolonnin lauhduttimessa jäähdytykseen ennen sen syöttämistä kolonniin. Kuulemma tislausprosessissa ei käytetä ollenkaan vettä, joten kyseessä on paitsi energia- myös resurssitehokas prosessi. Tuli lähes sellainen tunne, että kyseisen tisleen juominen on ympäristöteko.
Kotiin pääsin matkalta keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Ihan ei matkavuorokausi tullut täyteen, sunnuntaina olin lähtenyt kaksi tuntia myöhemmin kuin torstaina palasin.
Kirjoittaja:
Ville Alopaeus
Professori, kemian laitetekniikka
Kemian tekniikan ja metallurgian laitos
Aalto-yliopisto