Jokaiseen mitattavaan tulokseen liittyy mittausepävarmuutta. Mittaustulokseen vaikuttaa aina useita tekijöitä, joita emme koskaan tunne täysin. Näin ollen kaikki mittaustulokset sisältävät tietyn epävarmuuden, vaihteluvälin, joka kuvaa mittaustuloksen oletettua vaihtelua.

On olemassa useita erilaisia tapoja arvioida mittausepävarmuutta. Arviointitavan valintaan vaikuttaa esimerkiksi se, minkä tyyppinen on käytettävä analyysimenetelmä. Tärkeimmän kriteerin mittausepävarmuuden arviointitavalle asettaa kuitenkin mittaustuloksen käyttötarkoitus ja miten yksityiskohtaisen mittausepävarmuusarvion halutaan olevan. Mitä tahansa arviointitapaa käytetäänkin, olisi GUM-periaatteita noudatettava. Mikäli epävarmuus lasketaan mittaustuloksista tilastollisia menetelmiä käyttäen, tällöin puhutaan tyypin A mittausepävarmuusarviosta. Tyypin B mittausepävarmuusarvio tehdään muilla kuin tilastollisilla analyyseillä (esim. aikaisemmat kokemukset, kirjallisuustiedot, valmistajan ilmoittamat arvot).

Mittausepävarmuus ilmoitetaan joko absoluuttisena lukuarvona mittaustuloksen perässä, kuten (0,45 ± 0,02) mg/l tai suhteellisena arvona: 0,45 mg/l ± 4%. Yleensä mittausepävarmuus ilmoitetaan niin sanottuna laajennettuna epävarmuutena, joka saadaan kertomalla yhdistetty standardiepävarmuus kattavuuskertoimella 2. Tällöin ”oikea” mittaustulos on ilmoitettujen mittausepävarmuusrajojen sisällä noin 95% todennäköisyydellä.

Suomen ympäristökeskus on kehittänyt laboratorioille suunnatun tietokoneohjelman mittausepävarmuuden arviointiin, jossa laskenta perustuu Nordtest TR 537 –raporttiin. Suomen ympäristökeskuksen www-sivuilta www.syke.fi/envical/en voi asentaa MUkit (Measurement Uncertainty Kit) –tietokoneohjelman ilmaiseksi

OPPAITA